tiistai 15. lokakuuta 2013

Jumbojetin tuuppausta

Nyt taas pitkästä aikaa hevosaiheista höpinää.
Kaikessa tässä välissä meillä oli myös vakitunnillani estekausi, josta on kuvia, mutta sisko ei ole niitä ehtinyt antaa minulle, joten en siis kokoa varmaan muuta kuin kuvapostauksen niistä. Turha enää selittää jostain mikä tapahtui pari viikkoa sitten :D.

Tosiaan estekauden loputtua palataan kouluvääntöön ja olin jotenkin satavarma, että saisin Leiskan. No vaikka ihana otus tuo meidän Pöklöaivo onkin niin mä en ihan aina jaksa sitä, varsinkaan lauantaina kun oli valvonut melkein 24h ja nukkunut alle 2h. 

Tallilla olin iloinen, sillä sain taas suosikkitammani Waillantten jota olenkin halunnut taas ratsastaa pitkästä aikaa.
"Wappu" on siis ainakin jossain vaiheessa ollut tallin isoin hevonen, nyt on tullut niin paljon uusia, joten en osaa tarkkaan sanoa enää :D Vaikka se onkin tamma sen luonne on yhtä tasainen kuin ruunalla..varmaan tasaisempi kuin osalla ja siksi tykkäänkin siitä niin paljon kun se ei jatkuvasti kettuile. 
Waillantte on aika kankea aluksi ja hidas, tietysti tyypillistä isolle eläimelle, eikä sillä pääse heti nollasta sataan. Painaa mielellään käsille monta tonnia ja vaikka onkin super kiltti siltä pitää vaatia asiat läpi, muuten se ei tee niitä kunnolla. Paljon siis puolipidätteitä, taivuttamista ja virittelyä niin tunti menee mukavasti.
Olen myös joskus kuullut, että osa ihmisistä pelkää antaa sille raippaa. En tätä ymmärrä miksi? Pohjetta se ei aina kuuntele täysin, joten tehokas ja nopea napautus on vain hyväksi.
Arkistokuvaa
Tunti alkoi pääty-ympyröillä ensin pysähdyksillä, jonka jälkeen teimme siirtymisiä ja laukannostoja. Se kattoi suurimman osan tunnista ja tämä sopi meille Waillantten kanssa hyvin. Vaikkei heppa rentoutunut ihan täysin se tuntui kokoajan paremmalta, en vain itse millään jaksanut istua aina siirtymisten yms. aikana, mutta tämäkin parani.
Tunnin lopussa tehtiin erästä kuviota, joka jäi minulle hieman epäselväksi, en oikeataan kuullut opettajaa kunnolla. Teimme hieman niinkuin kulmasta pitkälle sivulle ja sieltä takaisin toiselle puolelle..tiedän selitän sen omituisesti, mutta sellaien terävä kaari, jonka välissä tehtiin siirtyminen käyntiin, käveltiin n. 4 askelta ja jatkettiin ravissa.
Arkistokuvaa
Waillantte on mielestäni melkein täydellinen ratsu. Melkein, koska sillä on yksi hieman ärsyttävä pelko: vastaantulijat. Ja pitkällä sivulla aidan toisella puolella on poneja, sekä toiselle puolella hevosia niin siinä on sitten hauska hymyillä. Waillantte tosiaan tekee sellaisen 180 asteen käännöksen pienen hypähdyksen kera ja se tekee sen todella nopeasti. Tämän vuoksi täytyy olla omaa pelisilmää ja esim. itse teetätin muuta tekemistä hepalle niin se ei ehtinyt miettiä mitään pöllöilyjä, mutta tunsin sen alussa hieman jännittyvän. Loppua kohden ei mietitty enää mistä suunnasta tulee mitäkin ja se meni mukavan rennosti, joka olikin kaikki mitä halusin siltä lauantaina. En itsekkään olisi varmasti jaksanut ratsastaa siitä todella tarkkaa ja tiukkaa tuuppausta, joten tyydyin rauhalliseen ja rentoon hevoseen.

Vielä siitä sen pelkäämisestä. Osa ihmisistä sanoo, että se tekisi sitä aivan tyhjästä..tätä en suostu uskomaan. Aina minun kanssani se jännittyy ja heti kun se kovettaa kylkensä täytyy tehdä jotain asialle. Tottakai se tekee mitä huvittaa jos sinne jää ihailemaan maisemia :D! Hyvänä esimerkkinä pari kesää sitten, kun sain sen suoraan edelliseltä tunnilta, jossa se oli tiputtanut ratsastajansa kolme kertaa. Menimme täysin samaa tehtävää ja se ei alkukyttäilyn jälkeen tehnyt mitään vain siksi, että työstin ulkopuoltä sillä aikaa kun kohtaaminen tuli, simppeliä eiks vaan?

Tälläistä tosiaan, toivottavasti saan tammasella jatkaa vielä enemmän. Usein se on aina sellainen kerta sielä sun täällä että saan sen, joten olisi mukava saada putki päälle ja kunnolla oppia sen tyyliin.

5 kommenttia: